Olen suomalainen

17.12. 2016

Olimme saaneet pienryhmissä tehtäväksi valmistella esitykset valitusta maasta, sen kulttuurista ja asioista, joita maasta ja kulttuurista tietämättömän olisi hyvä tietää. Kuulimme hienoja ja hyvin valmisteluja esityksiä Espanjasta, Pohjois-Koreasta, Kreikasta, USA:sta ja Venäjästä. Minun ryhmääni kuuluivat Anni ja Marjo K. ja ”meidän maamme” oli Kiina.

Vaikka jokaisella meistä on oma taitotasonsa englannin kielellä kommunikoidessa, olin iloisesti yllättynyt esitysten laadusta ja ryhmien perusteellisesta perehtymisestä esittelemäänsä maahan.  Minulle tuli lähestulkoon jokaisesta esityksestä jotain uutta tietoa kyseistä maasta, ja erikoiset sekä omakohtaiset kokemukset toivat esityksiin todella hyvän säväyksen.

Aikataulu oli harmittavan tiukka eivätkä kaikki esitykset päässeet kunnolla vauhtiin. Maijan ja Anssin Pohjois-Korea- esitystä olisin mielelläni kuunnellut pidempäänkin, koska ensi kuuntelulla Pohjois-Korea on todella kaukana Suomesta niin maantieteellisesti kuin kulttuurillisestikin. Se, että valtiojohdon taholta on määritelty sallitut hiustyylit sekä vaatteet, joihin ei ole luvallista pukeutua, kuulostaa todella vieraalta ja kahlitsevalta. Toisaalta, pohjoiskorealaiset tuskin tietävät muusta ja ovat todennäköisesti aivan yhtä onnellisia kuin minä revityissä farkuissa ja ylikasvaneessa hiustyylissä.

Esitykset kiteyttivät mielestäni hyvin sen, mitä olemme kurssin aikana kuulleet ja oppineet. Suomi kansainvälistyy vuosi vuodelta yhä enemmän ja pysyäkseen ”ajanhermolla”, on mielestäni ehdottoman tärkeää tulla pois omalta mukavuusalueeltaan ja olla perillä muuttuvasta maailmasta. Kiinnostuksen osoittaminen muita kulttuureita kohtaan ei millään tavalla poissulje oikeutta ja mahdollisuutta olla ylpeä omasta kulttuuriperimästään, ilmentää sitä omalla käytöksellään, puheillaan ja pukeutumisellaan. Itse ainakin koen, että ollakseni suomalainen minun ei edes tarvitse olla Suomessa - suomalaisuus on sydämen asia. Kun näkee maailmaa ja oppii eri kulttuureista, on ainakin oma arvostukseni Suomea ja suomalaisuutta kohtaan vain kasvanut.

Kulttuurishokki ja oman kulttuurikasvatuksen analysointi

16.12.2016

Neljäs tapaaminen tutustutti meidät mm. kulttuurishokki- määritelmään. Kulttuurishokkia ei koeta vain muuttaessa vieraaseen maahan, vaan voit ”kärsiä” myös ns. kotiinpaluushokista ulkomailla vietetyn jakson jälkeen. Vaikka en olekaan asunut ulkomailla, olen viettänyt useita viikkoja esimerkiksi Thaimaassa matkaillen.

Edellisen kerran Thaimaasta palatessa koin pienimuotoisen kulttuurishokin; Kiinnitin Suomeen tullessa erityisesti huomioita suomalaisten kivikasvoisuuteen ja piittaamattomuuteen julkisilla paikoilla. Thaimaassa lähestulkoon jokainen vastaantulija väläyttää hymyn ja lasten kanssa saa todella paljon apua mm. rattaiden nostamisessa rappusissa. Suomessa tällainen tuntemattomien pyyteetön auttaminen on todella vähäistä, enkä itse koe luontaiseksi pyytää apua, jos sitä ei minulle tarjota.

Toinen asia, joka minua jaksaa aina mietityttää on ”tippauskulttuuri” ulkomailla. Tai lähinnä se, miksi ulkomailla tipin jättäminen ravintolassa asioinnin päätteeksi tuntuu suorastaan luontevalta? Suomessa ravintolakäynnin jälkeen en koskaan jätä tippiä, vaikka saamani palvelu olisikin hyvää. Usein ajautuu toimimaan monissa tilanteissa, niin kuin Suomessa on tapana. Mutta miksipä ei ryhtyisi kapinalliseksi ja aloittaisi suomalaisen tippikulttuurin muutoksen omilla teoilla? Vaikka oma aloitteeni ei näkyisikään muualla, kuin omassa kukkarossani, ei tekemättömät teot varsinkaan saa aikaan muutosta.

Kurssin alkaessa olin hyvin tietämätön siitä, mikä kurssin tavoite oikeastaan on? Vasta kokoontumiskertojen jälkeen olen huomannut, että olen pohtinut paljon tunneilla läpikäytyjä asioita ja huomannut muutamissa ennakkoajatuksissani jopa hienoista muutosta. Omalla kohdallani Intercultural communication ei ole ollut vain oppimista eri kulttuurien kommunikointitavoista, vaan myös oman kulttuurikasvatuksen analysointia ja tiettyjen ajatusmallien uudelleen järjestämistä.

Kulttuurien välinen kohtaaminen

15.12.2016

Kolmannella kokoontumiskerralla käsittelimme ihmisten kohtaamista ja kohtaamisissa syntyviä konflikteja eri kulttuurien välillä. Jokaisella meistä oli jonkinlainen omakohtainen kokemus sattunut kohdella kulttuurien välisestä kohtaamisesta joko positiivisessa tai negatiivisessä hengessä. Erilaisen kulttuuritaustan omaavia ihmisiä voit kohdata joko omassa synnyin/kotimaassasi tai maailmalla matkaillessa ja uusiin kohteisiin tutustuessa.

Small talk voi olla vaikeaa omalla kielellä tutussa ympäristössä ja saman kulttuurikasvatuksen saaneen ihmisen kanssa. Entä, kun kohtaat ihmisen, jonka kulttuuritausta ja kommunikointitavat- ja opit eroavat omastasi? Pidättäydytkö tiukasti omassa käyttäytymismallissasi vai yritätkö muovata käyttäytymistäsi toista kulttuuria kunnioittavammaksi? Yritätkö olla itsekin suvaitsevaisempi kohtaamasi ihmistä ja koittaa ymmärtää hänen mahdollisesta tietämättömyydestä johtuvaa epäkohteliasta käytöstä sinua kohtaan?

Pääsimme roolipelien muodossa jakamaan kokemuksia ja elävöittämään todellisia tai kuviteltuja kohtaamisia eri kulttuurista tulevien ihmisten kesken. Tekemämme dramatisoinnit olivat tyypillisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja eri kulttuureista ja eri maiden kansalaisista. Ennakkoluulot ovat usein negatiivissävytteisiä, kun taas stereotypiat voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia ”linjanvetoja” kunkin maan tavoista, ihmisistä ja kulttuurieroista.

Mielestäni näimme hyvinkin tuttuja kulttuurieroista johtuvia konfliktitilanteita, kuten kohtaaminen kreikkalaisessa ravintolassa ja elekielen käyttö väärin sekä kielimuurista johtuva konfliktitilanne kuntosalilla suomalaisen ohjaajan ja kiinalaisen asiakkaan välillä. Vaikka teimmekin esityksiä ”kieli poskella”, tuli mielestäni niissä hyvin esiin se, kuinka ennakkoluulot ja stereotypiat vaikuttavat tapaamme kategorisoida tiettyjä ihmisryhmiä ja kansallisuuksia. Ennalta luodut mielikuvat saavat todellisuuden helposti hämärtymään, emmekä välttämättä muista tutustua ihmiseen ihon värin tai kansallisuuden takana.

Sosiaalisesti älykäs

3.12.2016

Jatkoimme tänään keskustelua kulttuurien välisistä kommunikointieroista. Suomalainen tapa kommunikoida on suorapuheinen – asiat sanotaan kaunistelematta riippumatta siitä, kuka keskustelun ”vastapeluri” on. Itsekin koen, että suomalaisena naisena minulla on oikeus mielipiteeseeni ja oikeus myös sanoa mielipiteeni ääneen. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että mielipiteensä voi ilmaista pehmeästi ja hioa kärkkäimmät ajatuksensa ei-niin-hyökkäävään ulkoasuun. Hyvät käytöstavat ja oman mielipiteensä ilmaiseminen eivät mielestäni ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne ovat osa sosiaalista älykkyyttä. Sosiaalinen älykkyys on myös taito olla loukkaamatta keskustelukumppaniaan ja perustella oma näkemyksensä asiallisesti.

Itseäni kiinnosti kovasti myös naisen ja miehen rooleihin liittynyt keskustelu. Puhuimme siitä, kuinka miehen velvollisuuksiin kuuluu mm. oven avaaminen naiselle, naisen ostosten kantaminen ja erilaiset miehiset työt, kuten ulkotyöt kotona. Naisen oikeuksiin kuuluu saada olla nainen – kulkea ovesta ensimmäisenä ja olla se, jonka ostokset kannettaisiin miehen toimesta. Toki itsekin arvostan kohteliaita käytöstapoja, eikä minua haittaa, jos mies avaa oven ja päästää minut kulkemaan ensimmäisenä tai se, että mies tarjoaa minulle ruoan ravintolassa. Nostin kuitenkin keskustelussa esille sen, että yhtä lailla nainen voi avata oven miehelle tai huolehtia ravintolalaskun maksamisesta tai tarjota apuaan raskaiden kantamusten kuljettamisessa. Se, että sukupuoliroolitetaan oikeudet ja velvollisuudet noin tiukasti, vie mielestäni meidät ajassa taaksepäin aikaan, jolloin naisen ja miehen välinen tasa-arvo oli vain haave. Sukupuolesta riippumatta, hyvät käytöstavat kuuluvat jokamiehen- ja naisen velvollisuuksiin.

Juttelin muutama viikko takaperin ystäväni kanssa, joka oli ollut kuuntelemassa nuorta naisluennoitsijaa työhönsä liittyen. Hän kertoi, kuinka luentosalissa oli USEITA vanhempia ”herrasmiehiä”, jotka kokivat oikeudekseen kommentoida naisen uskottavuutta kovaan ääneen. Kuulemma tämä hyvin koulutettu ja asiansa osaava nuori nainen oli pukeutunut mustaan ollakseen uskottavampi. Itseäni suututtaa todella paljon ajatusmalli, etteivät tytöt ja naiset pystyisi tiettyihin asioihin oman sukupuolensa vuoksi. Itse aion kasvattaa omat tyttäreni ajattelemaan niin, että sanoilla ja teoilla on merkitystä, ei sillä oletko syntynyt kaksi- vai kolmejalkaisena.

Kulttuuria, kulttuuria

1.12.2016

En selvittänyt etukäteen, mitä Intercultural communication- kurssi pitää sisällään, mutta toivoin, että kurssilla pääsisi käyttämään kieltä monipuolisesti.  Pääsisi puhumaan niin, ettei tarvitsisi jännittää oikeaoppista sanajärjestystä, kielioppia tai lausuntaa, ja saisi lisää rohkeutta käyttää kieltä, keskustella ja ilmaista mielipiteensä käsiteltävistä aiheista. Nuorempana jännitin kovasti englanniksi puhumista, koska opetus esimerkiksi lukiossa painotti kieliopin tärkeyttä ja oikeaoppista ääntämistä. Nykyään mielestäni on tärkeintä tulla ymmärretyksi ja kielen käyttäminen tuntuukin paljon luontevammalta.

Joudun/pääsen työssäni käyttämään englantia useamman kerran viikossa erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä. Teen ohjaustyötä liikunta-alalla, ja asiakaskunnassamme on paljon vieraskielisiä, joiden kanssa englanti on yhteinen kommunikointikieli. Alakohtainen sanavarasto on laajentunut todella paljon ja omasta mielestäni pärjään hyvin myös englanninkielellä. Usein vieraskieliset asiakkaat ovat erittäin otettuja siitä, että heidät huomioidaan ohjauksessa eikä kaikki kommunikointi ole vain ja ainoastaan suomen kielellä.

Keskustelimme ensimmäisillä tunneilla siitä, mitä on kulttuuri. Kulttuuri ei ole mielestäni pelkästään tietyn maan kulttuuri, vaan Suomessakin on useita eri kulttuureja. Kulttuuri on minulle mm. erilaisia tapoja ja perinteitä, paikallista ruokaa ja musiikki. Jokainen määrittelee kulttuurin hyvin eri tavalla ja mielestäni mikään määritelmä ei ole toista parempi tai oikeampi.

Joulun lähestyessä tulee mieleen viime jouluna käymäni keskustelu länsirannikolla asuvan ystäväni kanssa jouluperinteistä- ja ruuista. Kävi hyvin ilmi, kuinka paljon perinteinen karjalainen joulupöytä eroaakaan turkulaisesta joulupöydästä. Meidän perheen joulupöytään kuuluu isona osana karjalan paisti ja perunat, lanttu- ja porkkanalaatikko sekä rosolli. Tiedän, että osa jouluruuista tulee pohjanmaalta, josta äidin puoleinen suku on peräisin ja joulupöydässämme onkin vivahteita myös pohjalaisesta kulttuurista.

Kulttuurin ohessa keskustelimme small talkista ja tunteita herätti mm. suomalainen tapa puhua töksäyttää asioita. Puhuimme myös siitä, että suomalaiseen kulttuurin small talk ei juuri kuulu. Toki itsekin tulee ”harrastettua” small talkia esim. kampaajalla ja kassajonossa, mutta en voi väittää, etteikö omista asioista ventovieraalle puhuminen tunnu välillä oudolta. Luulen, että suurin osa suomalaisista pitää tiukasti kiinni omasta yksityisyydestään ja jopa pinnallinen small talk menee liian ”iholle”.