Kulttuuria, kulttuuria

1.12.2016

En selvittänyt etukäteen, mitä Intercultural communication- kurssi pitää sisällään, mutta toivoin, että kurssilla pääsisi käyttämään kieltä monipuolisesti.  Pääsisi puhumaan niin, ettei tarvitsisi jännittää oikeaoppista sanajärjestystä, kielioppia tai lausuntaa, ja saisi lisää rohkeutta käyttää kieltä, keskustella ja ilmaista mielipiteensä käsiteltävistä aiheista. Nuorempana jännitin kovasti englanniksi puhumista, koska opetus esimerkiksi lukiossa painotti kieliopin tärkeyttä ja oikeaoppista ääntämistä. Nykyään mielestäni on tärkeintä tulla ymmärretyksi ja kielen käyttäminen tuntuukin paljon luontevammalta.

Joudun/pääsen työssäni käyttämään englantia useamman kerran viikossa erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä. Teen ohjaustyötä liikunta-alalla, ja asiakaskunnassamme on paljon vieraskielisiä, joiden kanssa englanti on yhteinen kommunikointikieli. Alakohtainen sanavarasto on laajentunut todella paljon ja omasta mielestäni pärjään hyvin myös englanninkielellä. Usein vieraskieliset asiakkaat ovat erittäin otettuja siitä, että heidät huomioidaan ohjauksessa eikä kaikki kommunikointi ole vain ja ainoastaan suomen kielellä.

Keskustelimme ensimmäisillä tunneilla siitä, mitä on kulttuuri. Kulttuuri ei ole mielestäni pelkästään tietyn maan kulttuuri, vaan Suomessakin on useita eri kulttuureja. Kulttuuri on minulle mm. erilaisia tapoja ja perinteitä, paikallista ruokaa ja musiikki. Jokainen määrittelee kulttuurin hyvin eri tavalla ja mielestäni mikään määritelmä ei ole toista parempi tai oikeampi.

Joulun lähestyessä tulee mieleen viime jouluna käymäni keskustelu länsirannikolla asuvan ystäväni kanssa jouluperinteistä- ja ruuista. Kävi hyvin ilmi, kuinka paljon perinteinen karjalainen joulupöytä eroaakaan turkulaisesta joulupöydästä. Meidän perheen joulupöytään kuuluu isona osana karjalan paisti ja perunat, lanttu- ja porkkanalaatikko sekä rosolli. Tiedän, että osa jouluruuista tulee pohjanmaalta, josta äidin puoleinen suku on peräisin ja joulupöydässämme onkin vivahteita myös pohjalaisesta kulttuurista.

Kulttuurin ohessa keskustelimme small talkista ja tunteita herätti mm. suomalainen tapa puhua töksäyttää asioita. Puhuimme myös siitä, että suomalaiseen kulttuurin small talk ei juuri kuulu. Toki itsekin tulee ”harrastettua” small talkia esim. kampaajalla ja kassajonossa, mutta en voi väittää, etteikö omista asioista ventovieraalle puhuminen tunnu välillä oudolta. Luulen, että suurin osa suomalaisista pitää tiukasti kiinni omasta yksityisyydestään ja jopa pinnallinen small talk menee liian ”iholle”.